Meillä on pieni perhe, ja kyllä, mekin syömme. Ruoka on sellainen asia, josta emme säästä. Ihan vain sen takia, koska meidän ei ole pakko.
Elämässäni on ollut myös kausi, jolloin minun on ollut pakko käyttää paljon enemmän luovuutta ja ajatustyötä, jotta pienet rahani riittivät elämiseen. Silloin koin häpeää köyhyydestäni, ja olen onnellinen, että tuo tunne ei ole läsnä ruokaostoksillani nykyään. Ainakaan mitä ruoan hintaan tulee.
Syyskuu meni omalla painollaan. Ajatus siitä, että säästösumma tulee olemaan selvästi pienempi kuin elokuussa, ahdisti mieltäni melko paljon, mutta sain lopulta onneksi säästöön ihan mukavan summan.
Olen huomannut, että säästäminen ei ole pelkkiä lukuja, jotka kasvavat helposti ja ajattelematta. Tämä projekti on jo nyt tuonut todella paljon erilaisia tunteita pintaan ja yllätyn itsekin siitä, kuinka usein ajattelenkaan rahaa ja säästämistä arjessani. Tällä hetkellä koen rahasta suurempaa iloa ja helpotusta, kuin ahdistusta.
Olen huomannut, että säästäminen ei ole pelkkiä lukuja, jotka kasvavat helposti ja ajattelematta. Tämä projekti on jo nyt tuonut todella paljon erilaisia tunteita pintaan ja yllätyn itsekin siitä, kuinka usein ajattelenkaan rahaa ja säästämistä arjessani. Tällä hetkellä koen rahasta suurempaa iloa ja helpotusta, kuin ahdistusta.
Jokaisessa taloudessa, jossa on enemmän kuin yksi tulonsaaja, täytyy miettiä myös menojen jakamista. Tapoja tähän on tasan niin monta, kuin on talouksiakin, ja tässä kirjoituksessa avaan hiukan meidän tapaamme.
Pääasiahan on se, että talouden kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä, eikä kukaan koe tulevansa taloudellisesti hyväksikäytetyksi. Omasta mielestäni me olemme onnistuneet tässä melko mainiosti.
Pääasiahan on se, että talouden kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä, eikä kukaan koe tulevansa taloudellisesti hyväksikäytetyksi. Omasta mielestäni me olemme onnistuneet tässä melko mainiosti.
Ensimmäinen säästökuukausi lukuina. Säästäminen oli melko kivutonta, kun maksoi ensin itselleen ja eleli sitten sillä summalla mitä oli itselleen jättänyt käytettäväksi.
Raha-asiat pyörivät kovasti mielessä koko kuukauden ajan ja jatkuvasti oli into päällä säästää ihan vähän vielä lisää, eikä oikein malttanut odottaa kuun päättymistä, että pääsee tekemään taulukot valmiiksi ja laskemaan prosentteja.
Raha-asiat pyörivät kovasti mielessä koko kuukauden ajan ja jatkuvasti oli into päällä säästää ihan vähän vielä lisää, eikä oikein malttanut odottaa kuun päättymistä, että pääsee tekemään taulukot valmiiksi ja laskemaan prosentteja.
Heinäkuun lopulla olin saavuttanut edellisen suuren tavoitteeni, mikä ei kyllä mitenkään liittynyt rahaan, mutta koska sen saavutin, aloin pohtimaan seuraavaa sopivan haastavaa juttua. Päätin, että tällä kertaa asettaisin tavoitteen, joka liittyisi jollain tavalla vaurastumiseen.
Aikani mietittyäni hyvää tavoitetta, jonka tulisi olla mitattava ja jolla pitäisi olla tietty loppumispäivämäärä, päätin, että kehitän itselleni säästötavoitteen. Pohdin, että vuosi voisi olla hyvä aika, sen verran jaksaa hyvin säästellä ja koska aikaa on niinkin paljon, niin summa pääsee kasvamaan ihan varteenotettavaksi.
Haluaisin ajatella olevani vastuullinen ja säästäväinen kuluttaja, jolla on homma hanskassa, ainakin mitä rahaan tulee. Taitaa kuitenkin olla niin, että vaikka paljon olenkin viimeisten vuosien aikana rahasta ja rahattomuudestakin oppinut, niin vielä on niin paljon opittavaa, että melkein hävettää.
Mutta miksi sitten pitäisi hävetä? Jokainen meistä aloittaa jostain, ja kaikki kulkevat oman tiensä. Haluaisin silti olla jo perillä. Haluaisin olla taloudellisesti riippumaton. Haluaisin, että tililläni ja sijoituksissani olisi sen verran rahaa, että minun ei olisi pakko käydä töissä, mikäli en haluaisi.