Aluevaalit

Kirjoituksia liittyen aluevaaleihin.

  • Ikäihmisten oikeus kasvokkaiseen päivätoimintaan

    IHMINEN TARVITSEE IHMISTÄ

    Ikäihmisille suunnattu päivätoiminta ei ole vain ajanvietettä, vaan tärkeä osa hyvinvointia, terveyttä ja yksinäisyyden torjuntaa. Digipalvelut voivat olla hyvä lisä, mutta ne eivät voi korvata kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä. Jokaisella ikäihmisellä tulee olla mahdollisuus osallistua mielekkääseen toimintaan, tavata toisiaan ja saada tukea arkeensa myös fyysisesti läsnä olevilta ammattilaisilta.

    PÄIVÄTOIMINTA OMAISHOIDON TUKENA

    Suuri osa päivätoiminnan asiakkaista on omaishoidon piirissä. Heillä on siis kotona läheinen, joka huolehtii heidän kaikista tarpeistaan ympäri vuorokauden. Monesti omaishoitajakin on iäkäs. Omaisen hoitaminen on palkitsevaa, mutta myös erittäin kuormittavaa. Sekä henkisesti että fyysisesti. Päivätoimintapäivät ovatkin monelle omaishoitajalle ansaittuja lepotaukoja. Silloin voi käydä rauhassa kaupassa tai hoitaa muita juoksevia asioita. Tai ottaa vain hetken rennosti ja palautua. Mielestäni omaishoitajilla on tähän oikeus ja se pitäisi turvata jatkossakin.

    VAIHTOEHTOKUSTANNUKSET

    Onko meillä yhteiskuntana varaa hylätä vanhuksiamme tablettien ääreen? Etäpäivätoiminta ei tule olemaan hyvä ratkaisu ikäihmisten yksinäisyyden ja osattomuuden torjuntaan. Teknisten laitteiden kanssa taistelu aiheuttaa turhautumista ja masennusta. Hyvin nopeasti olemme siinä tilanteessa, että meillä on yhden päivätoiminnassa käyvän vanhuksen sijasta kaksi uupunutta ikäihmistä, jotka eivät pärjää enää kotona, ja joutuvat ennenaikaisesti yhteisöllisen tai ympärivuorokautisen asumisen piiriin. Paikkoja sielläkin on rajatusti eikä ole mitään takeita, että pariskunnan molemmat osapuolet pääsevät asumaan samaan yksikköön. Tällainen lopputulos on mielestäni yksilön kannalta surullinen ja yhteiskunnan kannalta kestämätön.

  • Vammaisten oikeus yöapuun

    Avun tarve ei katso kellonaikaa

    Vammaisten henkilöiden on voitava elää itsenäistä ja turvallista elämää vuorokauden ympäri. Tämä tarkoittaa sitä, että avun on oltava saatavilla myös öisin. Ilman riittävää yöaikaista tukea moni vammainen ihminen joutuu kohtuuttoman tilanteen eteen – esimerkiksi jäämään ilman apua vessakäynneissä, asennon vaihtamisessa tai äkillisissä terveydellisissä hätätilanteissa. Tämä ei ole inhimillistä eikä yhdenvertaista. Moni vammainen ihminen on myös vanhempi pienille lapsille. Lapsilla on oikeus saada vanhempansa tukea myös öisin.

    Riittävästi resursseja henkilökohtaiseen apuun

    Pirkanmaan hyvinvointialueen on varmistettava, että henkilökohtaisia avustajia ja muita yöaikaan saatavia palveluita on riittävästi. Tämä tarkoittaa avustajamitoituksen parantamista, avustajien työehtojen kehittämistä ja sen takaamista, että avun hakeminen ei ole monimutkaista byrokratiaa vaativa prosessi. Lisäksi tarvitaan uusia palvelumuotoja, kuten kotiin tuotettavia yöpartiopalveluita niille, jotka eivät tarvitse jatkuvaa yöapua mutta voivat tarvita tukea satunnaisesti yön aikana. Myös päätökset, että ihminen on oikeutettu apuun tiettyinä öinä viikossa, täytyy kumota ja tehdä oikeasti inhimillisiä ja järkeviä päätöksiä.

    Yhdenvertainen oikeus elämään

    Hyvinvointialueen tulee varmistaa, että jokainen vammainen ihminen saa elää turvallisesti ja arvokkaasti ilman pelkoa siitä, että apu loppuu iltavuoron päättyessä. Palveluiden suunnittelussa on kuultava vammaisia ihmisiä ja heidän perheitään, jotta ratkaisut vastaavat todelliseen tarpeeseen. Vain näin voimme rakentaa kaupungin, jossa jokainen saa elää omassa kodissaan itsenäistä ja hyvää elämää – kellonajasta riippumatta.

  • Asunnottomuus ja Asunto Ensin -periaate Tampereella

    Asunnottomuus on yksi niistä ongelmista, joita ei voi lakaista maton alle – ei inhimillisestä eikä taloudellisesta näkökulmasta. Jokainen tarvitsee kodin, ja ilman sitä on vaikeaa pitää kiinni esimerkiksi työstä, opiskelusta tai edes omasta hyvinvoinnistaan. Tämä on syy, miksi Tampereella on tehtävä tiukasti töitä Asunto Ensin -periaatteen mukaisesti.

    Asunto Ensin -mallin ydin on yksinkertainen: ensin katto pään päälle, sitten muut tukitoimet. Tämä lähestymistapa on osoittautunut tehokkaaksi sekä Suomessa että kansainvälisesti. Kun ihminen saa pysyvän asunnon ilman monimutkaisia ehtoja, hänen on huomattavasti helpompi ottaa seuraavat askeleet elämässään – oli kyse sitten päihdekuntoutuksesta, mielenterveyspalveluista tai työllistymisestä.

    Tampereella tarvitaan konkreettisia tekoja

    Tampereella on tehty paljon hyvää työtä asunnottomuuden vähentämiseksi, mutta työtä on vielä jäljellä. Meidän on varmistettava, että:

    • Kaupunki tarjoaa riittävästi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ja tukiasuntoja.
    • Asunnottomuutta ehkäistään jo ennen kuin ihminen joutuu kadulle – esimerkiksi tarjoamalla tehokasta talousneuvontaa ja ennaltaehkäiseviä tukipalveluita.
    • Palvelut ovat joustavia ja yksilöllisiä: yhden luukun periaatteella toimivia tukipalveluita tarvitaan, jotta ihminen ei jää byrokratian jalkoihin.
    • Kokemusasiantuntijat ovat mukana kehittämässä palveluita – kukaan ei tunne asunnottomuuden todellisuutta paremmin kuin sen itse kokenut.
    • Käytetään rohkeasti välivuokrausta työkaluna ja rohkaistaan myös yksityisiä vuokranantajia tarjoamaan asuntojaan välivuokrattaviksi.
    • Tehdään tiivistä yhteistyötä Pirhan ja kolmannen sektorin kanssa.

    Asunnottomuus ei ole oma valinta

    Yksi sitkeimmistä harhaluuloista on, että asunnottomuus olisi ihmisen oma syy. Todellisuudessa taustalla on monenlaisia elämäntilanteita: sairautta, ero, väkivaltaa, mielenterveysongelmia, velkakierre. Kodin menettäminen voi kohdata ketä tahansa. Siksi meidän on rakennettava järjestelmää, joka ei ainoastaan hoida asunnottomuutta, vaan ennaltaehkäisee sitä.

    Meillä on jo ratkaisut tiedossa – nyt tarvitaan poliittista tahtoa ja päättäväisyyttä toteuttaa ne. Tampere voi olla kaupunki, jossa kenenkään ei tarvitse miettiä, missä nukkuu seuraavan yönsä.

    Koti kuuluu kaikille.