Ikäihmisten oikeus kasvokkaiseen päivätoimintaan
IHMINEN TARVITSEE IHMISTÄ
Ikäihmisille suunnattu päivätoiminta ei ole vain ajanvietettä, vaan tärkeä osa hyvinvointia, terveyttä ja yksinäisyyden torjuntaa. Digipalvelut voivat olla hyvä lisä, mutta ne eivät voi korvata kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä. Jokaisella ikäihmisellä tulee olla mahdollisuus osallistua mielekkääseen toimintaan, tavata toisiaan ja saada tukea arkeensa myös fyysisesti läsnä olevilta ammattilaisilta.
PÄIVÄTOIMINTA OMAISHOIDON TUKENA
Suuri osa päivätoiminnan asiakkaista on omaishoidon piirissä. Heillä on siis kotona läheinen, joka huolehtii heidän kaikista tarpeistaan ympäri vuorokauden. Monesti omaishoitajakin on iäkäs. Omaisen hoitaminen on palkitsevaa, mutta myös erittäin kuormittavaa. Sekä henkisesti että fyysisesti. Päivätoimintapäivät ovatkin monelle omaishoitajalle ansaittuja lepotaukoja. Silloin voi käydä rauhassa kaupassa tai hoitaa muita juoksevia asioita. Tai ottaa vain hetken rennosti ja palautua. Mielestäni omaishoitajilla on tähän oikeus ja se pitäisi turvata jatkossakin.
VAIHTOEHTOKUSTANNUKSET
Onko meillä yhteiskuntana varaa hylätä vanhuksiamme tablettien ääreen? Etäpäivätoiminta ei tule olemaan hyvä ratkaisu ikäihmisten yksinäisyyden ja osattomuuden torjuntaan. Teknisten laitteiden kanssa taistelu aiheuttaa turhautumista ja masennusta. Hyvin nopeasti olemme siinä tilanteessa, että meillä on yhden päivätoiminnassa käyvän vanhuksen sijasta kaksi uupunutta ikäihmistä, jotka eivät pärjää enää kotona, ja joutuvat ennenaikaisesti yhteisöllisen tai ympärivuorokautisen asumisen piiriin. Paikkoja sielläkin on rajatusti eikä ole mitään takeita, että pariskunnan molemmat osapuolet pääsevät asumaan samaan yksikköön. Tällainen lopputulos on mielestäni yksilön kannalta surullinen ja yhteiskunnan kannalta kestämätön.