Minusta

Kuka minä olen?

Olen Viertolan Sanna. 34-vuotias nainen Tampereen Härmälästä. Perheeseeni kuuluu lisäkseni aviomies, sekä tyttäreni. Meillä on myös keski-ikäinen maatiaiskissa Hilma, joka löytää kyllä tiensä jokaisen sydämeen.

Olen ammatiltani lähihoitaja ja teen työtäni vanhusten parissa. Haluan olla omalta osaltani mahdollistamassa ikäihmisille heidän omannäköistään elämää. Tunnen työstäni ammattiylpeyttä, mutta täytyy myöntää, että viime vuodet ovat olleet jatkuvaa uuden oppimista ja vanhan unohtamista.

Olen kiinnostunut politiikasta ja uskalsinkin hypätä siihen kelkkaan mukaan vuonna 2022. Tänä vuonna olen KD:n ehdokkaana Tampereella kuntavaaleissa, sekä Pirkanmaalla aluevaaleissa.

MiELENkiinnonkohteeni

Mielestäni kaikkien tulisi uskaltaa kertoa omista raha-asioistaan ilman häpeää. Haluan myös itse olla osa sitä porukkaa, joka kertoo avoimesti omasta taloudestaan, jotta kaikilla meillä olisi hiukan helpompaa.

Olen kiinnostunut myös itseni kehittämisestä sekä henkisesti että fyysisesti. Salainen unelmani on vielä joskus kilpailla Suomen vahvin nainen- kilpailussa. Tätä unelmaa kohti olen hitaasti matkalla, ja voikin olla, että pääsen kilpailemaan aikanaan mummoluokkaan.

Erityisen kiinnostunut olen unen ja ravinnon merkityksestä ihmisen terveyteen.

Vähäisen vapaa-aikani vietän ystävieni ja perheeni kanssa lautapelejä pelaillen ja hyvästä ruoasta nauttien. Nautin myös käsityöharrastuksistani, vaikka valitettavan harvoin pääsen neulomaan, ompelemaan, virkkaaman tai tekemään ristipistotöitä. Äänikirjoja minulla kuluu arjessa runsaasti, mutta olen viime aikoina alkanut lukemaan fyysisiäkin kirjoja, mikä on tuonut tiettyä rauhaa elämääni.

Haluan olla tekemässä Tampereesta mahdollisimman hyvän paikan elää ja olla. Haluan nähdä kaupunkimme heidän silmin, jotka helposti unohtuvat päättäjiltä. Haluan olla mahdollistamassa jokaiselle tamperelaiselle elämisen arvoista elämää.

Haluan myös päästä vaikuttamaan laajemmin suuriin kokonaisuuksiin Pirkanmaan Hyvinvointialueen sisällä. Haluan päästä torppaamaan jo alkutekijöihinsä päätökset, jotka tuottavat toteutuessaan kärsimystä ja kipua. Ymmärrän, että tiukkoja talouspäätöksiä täytyy tehdä, mutta maksajiksi eivät saa joutua haavoittuvaisimmassa asemassa olevat lapset, nuoret, vammaiset, ikäihmiset, eivätkä omaishoitajat. Meidän tulee ylläpitää ja kehittää edellisten sukupolvien meille rakentamaa yhteiskuntaa niin, että päätöksenteossa säilyy inhimillisyys.