Raha ja säästäminen herättävät meissä jokaisessa tunteita. Suuntaan ja toiseen. On hyvä huomata, ettei tunteista mitkään ole huonoja. Jokaisella tunteella on oma paikkansa ja tarkoituksensa.
Tässä kirjoituksessa avaan hiukan henkilökohtaista taloushistoriaani ja niitä tunteita, joita matkan varrella on herännyt. Vaikka en ole aina ollut onnellinen ja tyytyväinen rahatilanteeseeni, olen kasvanut paljon. Ja tulossa on varmasti vielä lisää kasvutarinoita jatkossa!
Heinäkuun lopulla olin saavuttanut edellisen suuren tavoitteeni, mikä ei kyllä mitenkään liittynyt rahaan, mutta koska sen saavutin, aloin pohtimaan seuraavaa sopivan haastavaa juttua. Päätin, että tällä kertaa asettaisin tavoitteen, joka liittyisi jollain tavalla vaurastumiseen.
Aikani mietittyäni hyvää tavoitetta, jonka tulisi olla mitattava ja jolla pitäisi olla tietty loppumispäivämäärä, päätin, että kehitän itselleni säästötavoitteen. Pohdin, että vuosi voisi olla hyvä aika, sen verran jaksaa hyvin säästellä ja koska aikaa on niinkin paljon, niin summa pääsee kasvamaan ihan varteenotettavaksi.
Haluaisin ajatella olevani vastuullinen ja säästäväinen kuluttaja, jolla on homma hanskassa, ainakin mitä rahaan tulee. Taitaa kuitenkin olla niin, että vaikka paljon olenkin viimeisten vuosien aikana rahasta ja rahattomuudestakin oppinut, niin vielä on niin paljon opittavaa, että melkein hävettää.
Mutta miksi sitten pitäisi hävetä? Jokainen meistä aloittaa jostain, ja kaikki kulkevat oman tiensä. Haluaisin silti olla jo perillä. Haluaisin olla taloudellisesti riippumaton. Haluaisin, että tililläni ja sijoituksissani olisi sen verran rahaa, että minun ei olisi pakko käydä töissä, mikäli en haluaisi.