HAE

Blog

Hallituksen kaavailema pakkorokotuskampanja tulee menemään mönkään niin monella tavalla, etten uskalla edes alkaa ajatella kovin pitkälle. Vastustan pakkorokotuksia. En kuitenkaan ole rokotevastainen. Olen itsekin ottanut kolme rokotetta, ja otan vastakin tehosteita, mikäli niille nähdään olevan tarvetta. Ymmärrän myös heitä, jotka syystä tai toisesta eivät halua rokotteita ottaa. Kunnioitan heidän itsemääräämisoikeuttaan. Jokaisella on oikeus päättää omaa terveyttään koskevista asioista itse.

Mielestäni pakkorokotusten sijaan tehtävät pikatestit ovat parempi vaihtoehto, mutta tuskin sekään tulee kantamaan kovin pitkälle. Se vain sattuu olemaan nykyisistä keinoista se toimivin, jotta saamme pidettyä yhteiskunnan pyörät pyörimässä, etenkin vanhusten hoivan, sekä muun terveydenhuollon osalta.

Meillä ei ole varaa menettää yhtään hoitajaa tällaisten päätösten vuoksi. Kärsimme jo nyt valtavasta hoitajapulasta, jota ei korjata hetkessä. Emme voi kaivaa kuoppaa allamme enää entistä syvemmäksi, koska voi koittaa aika, jolloin emme enää pääse kiipeämään sieltä ylös.

En halua uskoa eläväni yhteiskunnassa, jossa tietty ihmisryhmä voidaan pakottaa luopumaan vapaudestaan päättää omasta kehostaan. Itsemääräämisoikeus on lailla suojattu, ja meidän tulee viimeiseen asti tätä lain kirjainta kunnioittaa ja sen mukaan elää. Jos voimme tämän oikeuden evätä nyt yhdeltä ihmisryhmältä, mitä voimmekaan tehdä jatkossa? Kynnys sortaa muidenkin oikeuksia on selvästi madaltunut, jos otamme tällaisen askeleen.

Raha ja säästäminen herättävät meissä jokaisessa tunteita. Suuntaan ja toiseen. On hyvä huomata, ettei tunteista mitkään ole huonoja. Jokaisella tunteella on oma paikkansa ja tarkoituksensa.

Tässä kirjoituksessa avaan hiukan henkilökohtaista taloushistoriaani ja niitä tunteita, joita matkan varrella on herännyt. Vaikka en ole aina ollut onnellinen ja tyytyväinen rahatilanteeseeni, olen kasvanut paljon. Ja tulossa on varmasti vielä lisää kasvutarinoita jatkossa!

Niin se lokakuukin meni ihan huomaamatta. Syksy on taas aiheuttanut minulle epämääräisen väsyneen ja ankean olotilan. Toivottavasti talvi ja lumi piristävät, kun päästään ohi tämän pimeimmän ja inhottavimman vuodenajan.

Säästörintamalle kuuluu lukujen puolesta ihan hyvää. Olen saanut lokakuussa melko paljon velkoja takaisin, sekä palkkoja lapsenvahtihommista. Säästömotivaatio on kyllä ollut aivan hukassa koko kuukauden, vaikka olenkin pyöristellyt ahkerasti. En ole saanut valitettavasti myytyä mitään, mistä tulisi lisätuloa, mutta koska minulla oli merkkipäivä, sain lahjarahaa, jonka laitoin tietenkin heti säästöön.

En ymmärrä, kuinka onnistun masentumaan melkein 1500:n euron säästöistä?!? Tavoitteenihan on kuitenkin kuukautta kohden säästää vähintään keskimäärin 10 000/12=833,33 euroa. Ylitin taas reilusti tavoitteeni, mutta mielialani on silti matala. Johtuu ehkä enemmän syksystä, kuin konkreettisesti säästöistä, mutta silti tunnen apatiaa.

Lokakuun säästöt kategorioittain:

S-bonukset 4,09
Pyöristys 17,85
Palkasta 869,98
Pullot 17,5
Velka 170
Lapsenvahti320
Lahja100
Yhteensä1499,42
Meillä on pieni perhe, ja kyllä, mekin syömme. Ruoka on sellainen asia, josta emme säästä. Ihan vain sen takia, koska meidän ei ole pakko.

Elämässäni on ollut myös kausi, jolloin minun on ollut pakko käyttää paljon enemmän luovuutta ja ajatustyötä, jotta pienet rahani riittivät elämiseen. Silloin koin häpeää köyhyydestäni, ja olen onnellinen, että tuo tunne ei ole läsnä ruokaostoksillani nykyään. Ainakaan mitä ruoan hintaan tulee.
Syyskuu meni omalla painollaan. Ajatus siitä, että säästösumma tulee olemaan selvästi pienempi kuin elokuussa, ahdisti mieltäni melko paljon, mutta sain lopulta onneksi säästöön ihan mukavan summan.

Olen huomannut, että säästäminen ei ole pelkkiä lukuja, jotka kasvavat helposti ja ajattelematta. Tämä projekti on jo nyt tuonut todella paljon erilaisia tunteita pintaan ja yllätyn itsekin siitä, kuinka usein ajattelenkaan rahaa ja säästämistä arjessani. Tällä hetkellä koen rahasta suurempaa iloa ja helpotusta, kuin ahdistusta.
Jokaisessa taloudessa, jossa on enemmän kuin yksi tulonsaaja, täytyy miettiä myös menojen jakamista. Tapoja tähän on tasan niin monta, kuin on talouksiakin, ja tässä kirjoituksessa avaan hiukan meidän tapaamme.

Pääasiahan on se, että talouden kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä, eikä kukaan koe tulevansa taloudellisesti hyväksikäytetyksi. Omasta mielestäni me olemme onnistuneet tässä melko mainiosti.